Hei sinä ihana kauhea sana, joka aiheuttaa aina enemmän ja vähemmän kylmiä väreitä.

Kun lähdin etsimään itselleni seuraavaa askelta tammikuun lopulla, oli minulla ajatuksena, että minulla on aikaa puoli vuotta tehdä nyt se mistä olen haaveillut, ennen kuin mahdollisesti aloittaisin koulun. Tulin Puolaan ja jo muutaman viikon jälkeen totesin, että minulla on aikaa myöhemminkin aloittaa asiat jotka suunnittelin syksylle. Kuka käskee aloittaa nyt jotain sellaista joka ei maistu. Suomen kansalaisena mikään kun ei ole liian myöhäistä aloittaa ja olenhan vasta 21 vuotias.

Ajatus Suomeen paluusta ei aiheuta minkään asteista hymyä tai hyviä kylmiä väreitä. Ainoa syy paluuteeni loppukesän tienoilla päivänä jota en vielä tiedä on rakkaan siskoni esikoisen syntymä. Ilman tätä, en palaisi vielä. - Eikä tarkoitukseni olekkaan jäädä vaan suorittaa elämää loppuvuosi elämän ympyrässä, pakata tavarat ja lähteä. Palata kun tuntuu siltä.

Elämän jatkuva herätystyökotiinruokaatelevisionukkumaanx5 ei tälläiselle haaveilijalle vain sovi. Tunnen olevani täydellisessä kulmassa ilman mitään omaa. Inspiraationi jo pelkästään elämiseen on täydellisessä nollassa ja sääkään ei tee sitä paremmaksi. Olen huomattavasti paljon enemmän oma itseni, kun en suorita elämääni. En kuitenkaan kaipaa sirkushuveja ympärilleni, mutta dollarit silmissä kulkeminen ja kuluttaminen ei vain kuulu minulle. Voin hyvin elää ilman lempi lautastani tai lempityynyäni paikassa, jossa kaikki ei välttämättä ole juuri minun nimellä varustettua ja silti onnellinen. - Mitä enemmän sitä kulkee laukku kädessä, sitä vähemmän sitä kaipaa kannettavaa. Mielummin kannan ystäviäni mukana ja lompakkoa, sen sisältökään ei tarvitse olla huima. 720 zlotilla, eli alle 200€ pärjää tässä maassa loistavasti kuukauden, ei sillä jaguaria osteta, mutta kuka sellaista oikeasti tarvitseekaan. - Omistaminen ei tee sinusta parempaa ihmistä. Sitäpaitsi liftaaminen on huomasti paljon hauskempaa.

"äiti älä pelkää, kyllä pidän itsestäin huolta".

Mieti hetki, tekeekö omistaminen oikeasti sinut onnelliseksi, vai voisiko saman rahasumman käyttää johonkin mikä on aina mukanasi; muistot. Materiaali on katoavaista, eikä kukaan pysty seuraamaan tätä kulutusyhteiskuntaa. Nauti elämästäsi, ota kengät pois ja kulke silmät kiinni auringossa nyt kun se viimein on täällä. Luovu hetkeksi kaikesta siitä mitä täytyy ja tee niin kuin juuri sinä haluat. Kaikki on mahdollista jos sitä oikeasti haluat. Dream on.