Viimeiseen junamatkaan tuli mahdollisuus, mutta tekosyytä sen aloittamiseen ei tullut, joten perjantaina ensimmäiseksi etapiksi ilmeni tsekkien toiseksi suurin kaupunki Brno. Noin puolen miljoonan pieni kaupunki ei olisi koskaan antanut vastaukseksesi tsekki, jos joku olisi kysynyt kuvien perusteella mistä kaupungista on kyse. Pieni nukuksissa oleva kaupunki ei aiheuttanut fiilistä jäädä pidemmäksi aikaan. Kauniissa hostellissa kauniit unet ennen ei niin kaunista junaa kohti Bratislavaa; Slovakian pääkaupunkia.  Asteita rajan toisella puolella oli sen verran, että jopa 67 kiloinen nainen aloittaa hikoilun jo pelkällä istumisella. Ilman karttaa, ilman hostellia, ilman määränpäätä löydämme kuitenkin aina keskustan ja paikan juoda olutta ja ladata sekä pattereita, että karttoja puhelimeen. Btw, olen tähän päivään mennessä ollut neljä viikkoa ilman puhelinta, joka on pisin aika sitten vuodesta 2000.

En ole koskaan ollut ”pakko nähdä tämä paikka” ihminen. Ensinnäkin olen maailman surkein kartan lukija ja toiseksi nämä kirkot ja patsaat nyt sattuu a) löytymään netistä b) näyttää suhteellisen samalta c) ovat täynnä turisteja ja selfieden ottajia ja d) kenen mielestä berliinin muuri on hieno?

Matkustat sitten yksin tai kaksin tai jos nyt haluat tehdä elämäsi virheen ja matkustaa vaikka viiden kanssa niin koskaan ei kuitenkaan tarvitse olla yksin jos et halua. Jo pelkästään naapurille nauraminen ja istumapaikan kysyminen voi pelastaa tilanteen kuin tilanteen ja löydät itsesi taas erilaisista tilanteista erilaisten ihmisten kanssa. – suosittelen jokaiselle tutustumaan paikallisiin, brittituristit osaavat ehkä englantia paikallisessa maassa, mutta mitään muuta ne eivät sitten osaakaan, jos ei halvan alkoholin juomista lasketa mukaan.

Päätepysäkiksi kuitenkin valitsimme Unkarin ja sen pääkaupungin Budapestin. En edes tiedä mistä aloittaa. Negaatiot ensin.

• Jos hyppäät tähän kaupunkiin (siis kun), en suosittelen buukkaamaan www.hostelworld.com kautta sänkyä/dormia tai mitä nyt sitten kaipaatkaan. Jo pienen kävelyn ja brittien sanojen kuuntelun kautta huomasimme kaupungin olevan täynnä huijareita ja hostellia ei ole edes olemassa. – Varaa, mutta älä maksa, jos et ole ihan varma. Keskikeskustassa on satoja hostelleja, etkä varmasti jää ilman, ilman varaustakaan. Tosin voit päätyä hostelliin, joka ei ole edes virallisesti hostelli ja paperia et saa, eikä sinun tarvitse kertoa kuka ole, kun kaikki asiat hoidetaan käteisellä. – Väärinkö vai ei, jokainen päättää itse.
• Jokeen olisi kiva hypätä, kun asteita on reilusti yli 30.

Budapest on upean näköinen paikka, kummallakin puolella. Jokaiselle persoonalle varmasti löytyy oma paikka viettää omanlaista lomaa. Metrot toimivat hyvin, hintataso suomalaiselle lompakolle ei ole paha, tosin rahojen kääntäminen päässä on liki mahdotonta kun 1€ = 310 unkarin forinttia. Jokusen tuhannen jälkeen muistan huikanneeni Davidille, joka oli matkakumppanini alusta loppuun, että ”taitaa olla aamu ja mä en tiedä missä me ollaan, mut nää taitaa olla Australiasta. Toisinaan hämmästelen, että puolessa vuodessa olen useammin herännyt kaikki tavarat tallessa kuin kateissa ja ollut ovensuussa samojen ihmisten kanssa niin sisään mennessä kuin ulos mennessä. Mun itsesuojeluvaisto on aina ollut vähän huono, mutta toisinaan musta tuntuu, etten omista sitä ollenkaan. (tää on varmaan tosi turvallista kirjottaa nettiin)

Takaisin kotiin on aina yhtä jännittävää, ei sillä, etteikö junat ja bussit olisi todella hyviä hintatasoltaan ja aikataulultaan, mutta kun asut alle 500 ihmisen kylässä johon tulee juna 50 kertaa viikossa, täytyy aina varautua tähän:

Kuusi maata, kuusi kuukautta ja kuuden päivän päästä kotiovella. Vau.