Hiljaisena sunnuntai "aamuna" on loistava tilaisuus kirjoittaa siitä, kuinka maailma meren toisella puolella on täynnä sekä ruusuisia hetkiä, että vastapainoksi kyynelten täyttämiä hetkiä.

Elämä 500 ihmisen kylässä on toisinaan, tyhjiä hetkiä täynnä, jolloin ihmiset jotka eivät tiedä kuinka viihdyttää itseään, valittavat tylsyyttään. Kuinkin minä, toisinaan kovinkin tylsä ihminen nauttii hetkistä jolloin ei ole "mitään tekemistä", kantaa musiikkinsa ja aurinkolasinsa ulos, mutta jos olet ihminen joka kaipaa sirkushuveja, ei elämä seitsemän jumalan selän takana ole sinua varten. Nuotion tekeminen ulos ja lintujen laulu on vielä vain ilo, jos on hyvä sää!

Myös eilinen, päivä, jolloin jouduin sanomaan (ehkä) hyvästit, toivottavasti kuitenkin vain hetkeksi aikaan, ei kuulu suosikkeiheni. Vain he, jotka ovat asuneet tai asuvat suuressa talossa suuren ihmismäärän ympäröimänä tietävät, miltä tuntuu kun kannat perheenjäseniksikin kutsuttujen ihmisten matkatavaroita mersuun, joka ei koskaan vie sinua onnellisuuksiin. On täysin turhaa juosta karkuun kyyneleitä, sillä ne ovat jo valmiina odottamassa sinua silmiesi takana kun tajuat, että aika juoksee nopeampaan, kuin kenialaiset pikajuoksijat.

Syy miksi kuitenkin tähän elämään jää mielellään koukkuun, on äärimmäinen huolettomuus. Kun astut taloon, on sinulla 40 uutta tuttavuutta, hyvinä ja huonoina hetkinä, ihmiset jotka tuovat sinulle aamupalaksi jäätelöä kun olet surullinen, nauramaan kanssasi etc, mitä tosi ystävät tekevät ympärilläsi. Myös pedattu sänky, rahaa ruokaan ja työ, jota voit soveltaa omien mieltymystesi mukaan odottavat sinua kun vain saavut perille. Parhaillaan voit tehdä vain omia juttujasi, tuntimääräsi voit päättää itse ja vaihtaa päivän aikana työpaikaan kahdesti, jos tahdot. Aloittaa museolla, mennä kouluun leikkimään opettajaa ja illalla mennä viihdyttämään lapsia eripuolilta Puolaa, sekä kertomaan asioita Suomesta. Kuitenkin työ, on toisinaan työnarkomaanille liian vähän. Suomalaisina työnarkomaaneina, sinun täytyy omata repullinen, tai oikeastaan rinkallinen mielikuvitusta, jos haluat olla kiireinen, mutta eihän tänne tultukkaan hiki naamalla uurastamaan, vaan nauttimaan ja oppimaan uutta lähinnä itsestään, joka tapahtuu kyllä automaattisestikkin. - Pelkästään keittiöön käveleminen aamulla vaatii toisinaan hengähdystä, ennen kuin astut sisään, sillä tavarat ei suurella todennäköisyydellä enää ole samassa järjestyksessä kuin illalla, etkä voi olla varma, onko eilen ostamasi maito jääkaapissa. Myös puhelut toimistosta saavat kerta kerralla pulssisi nousemaan, sillä toisinaan sieltä tulee kaaressa yrjöä niskaan, jos ei sinulle, niin kanssa-asujalle, jonka täytyy elää viikko 0.68 slotilla, joka on 16senttiä, eikä raha-arkun päällä istujia paljon paina, vaan he kävelevät tai oikeastaan ajavat hymyssä suin kotiin syömään sisäfilettään lampaantaljalleen.

Paskanarvo on äärimmäisen vakio elämässä, mutta silti vaakakupissa elämä täällä painaa enemmän ja joka päivä katson kalenterista, päivämäärää, todetakseni, että tänään on muuten viimeinen päivä valita koulu jos haluan istahtaa elämän pyörään tuhanneksi päiväksi. - Veikkauksia saa antaa, olenko hakenut kouluun. - Voin kertoa, ettei einstein tarvitse olla ja tietää vastauksen.

Huomenna olis middle training, joka ilmoittaa, että 2kk alkaa olla takana. Toivottavasti aavetalo on täynnä uusia ihmisiä kun matka on ohi, kuitenkaan kukaan ei voi korvata alkuperäistä. - Nyt menen kiusaamaan portugalilaista sängynjakajaani, palataan ja terkkuja suomeen. Ruisleipää saa lähettää.10007389_10152267956029284_1557543979_n-10154054_700011423382725_1152263032_n-no1957966_10152241481609284_949419053_n-no993025_134876956682991_2010627662_n-norm1970669_136157746554912_541307770_n-norm10150919_692219670841818_955908315_n-nor10155357_264733070370839_191885584_n-nor