Toiset lähtee, toiset jää.

Päivät vilisee silmien edestä niin kovaa, ettei kerkeä masakra sanoa. Kuukaus on pian täynnä, mutta henkilökohtainen mittari ei ole - tai noh. toisinaan sekin. Kun jaat elämäsi jokaiset hetket jonkun/joidenkin kanssa, asettaa se aina haasteita. Tuntuu välillä naurettavalta, että jos unohdat lukita huoneesi oven, on mahdollista, että puolalaisryhmä marssii sisään ja varastaa sinun ja kahden ystäväsi läppärit, uskomatonta kyllä, kirjoitan tätäkin tekstiä kyseisellä läppärillä. Myös pienenä järjestelijäfliikkinä ja sääntöjä rakastavana ihmisenä, on todella vaikea ymmärtää, kuinka itsekkäitä äidin heimoissa eläviä ihmisiä löytyykään, on toisinaan todella raskasta tehdä mitään, kun lopputulos säilyy maksimissaan 10 minuuttia. Kuitenkaan ehdotuksestakaan huolimatta, en halua muuttaa pois jumalan seläntakaa mihinkään vielä viiteen kuukauteen.

Viikon verran on joutunut sanomaan "take care, see you later" enemmän kun tarpeeksi. Talo tyhjenee silmissä ja uusia jalkapareja marssii sisään samaan tahtiin. Kun viettää jokaisen päivän samojen ihmisten kanssa, on väistämätöntä, että kiintyy ihmisiin ja heistä muodostaa omanlaisen perheen. Kukapa haluisi sanoa "hyvästit" perheenjäsenilleen. Jäähyväiset aina tarkoittaa myös jäähyväisjuhlia ja nehän järjestetään aina päivää ennen ihmisten lähtöä, viime viikolla ne osui keskiviikolle, sekä torstaille, bonuksena vielä sunnuntaille. Olo on kuin opiskelijalla kun herää parin tunnin yöunilta töihin; tekemään mitä nyt keksitkään.

Niin juomakulttuuri kuin syömiskulttuuri hämmentää suomalaisneitoa joka päivä. Saan myös huomauttelua omista syömisistäni, sillä ne poikkeavat varmasti eniten toisten syömisistä. Pelkästään kananmunien keittäminen, proteiinin syöminen ja neljästä kuuteen kuppiin kahvia juominen on monenkin mielestä hupaisaa. Yhtä hupaisaa on minun päähäni se, että suurin ruuhka keittiössä tapahtuu joka päivä yhdentoista ja kahtentoista välissä, kun ihmisen ympäri maan valmistavat PÄIVÄLLISTÄ, joka koostuu lähinnä hiilihydraateista ja hiilihydraateista. Pastan, juuston, makkaran, perunan ym. syöminen on liki laitonta Suomenmaalla, mutta toisinaan tuntuu, että taidamme olla ainoa kansa, joille tuputetaan karppaamista tai vähähiilihydraattista elämäntapaa, mutta silti olemme kolmanneksi lihavin kansa.
Fakta siitä, että suomalaiset osaavat ja juovat paljon on kyllä kulkeutunut Suomesta muuallekin maailmaan; kun joku kaivaa parin euron vodkapulloa pyötään, joudun aina kyseiseen rinkiin, sillä kyllähän suomalaisen nyt pitää osata juoda(?). Toisinaan kuitenkin tunnen olevani erikoinen talossa, sillä en juo olutta kuin maitoa, niinkuin n. 80% ihmisistä tekee. - Suomalaisethan kun ei juo kun viikonloppuisin koko viikon edestä?

Pää on sekaisin kielien sekamelskasta ja siksi kirjoittaminenkin sujuu yhtä hyvin kuin pitsinnypläys. Toisinaan on todella vaikeaa kommunikoida ylipäätänsä millään kielellä ja joka päiväinen kahdeksan kielen kuuntelu aiheuttaa harmaista hiuksia. Ennen toisen suomalaisvahvistuksen Idan lähtöä, onneksi kerkesimme kohdata salmarin ympäröimänä ja pääsi keskustelemaan omaan korvaan typerältä kuulostavalla suomenkielellä ja nyt minulla on suuri tehtävä pitää suomenlippua korkealla ja näyttää millaisia mimmejä pohjolassa kasvaa!

Pää hakkaa niin tyhjää, etten edes yritä sanoa mitään. Osaan yhtä paljon tällä hetkellä suomea, kuin Puolaa, onneksi kohta voi alkaa laskemaan tunteja lennon lähtöön ja pääsee hetkeksi hengähtämään Ranskanmaalle, kevät, juustot, viini ja paris, im ready!