Kuukausi takana Suomessa oloa ja sähköpostini on täyttynyt couchsurfing viesteistä ja usein saan kysymyksen siitä, miksi vapaaehtoistyö "pelasti elämäni", mutta miten ja miksi?

Kun täytin amerikkalaisen täysikäisyyteni, lupasin itselleni, että tulevasta vuodesta tulee elämäni paras. En kuitenkaan osannut eritellä niitä asioita, jotka tekisi vuodestani parhaan, mutta olin enemmän tai vähemmän valmiina muuttamaan elämäni siihen suuntaan, josta olen haaveillut. - Jouduin kuitenkin tekemään ison muutoksen, joka ei ollut vain helppoa, vaan vei minut myös suureen suohon, josta ulos pääseminen tuntui hetki hetkeltä vaikeammalta. - Mutta selvisin ja tein vuodestani paremman kuin osasin edes odottaa. - Kahden viikon päästä kannan ikää, jossa on kaksi samaa numeroa ja tulen koko elämäni muistamaan tämän vuoden.

Nuorisovaihto ja EVS avasi silmäni elämälle, josta en tiennyt, mutta josta olin haaveillut salaa maailmassani, jossa minulla oli kaikki, mutta mihin en ollut valmis vielä silloin tai ehkä koskaan. Olen onnellinen, että yritin, kaaduin, nousin ja en ole valmis lopettamaan. Maailmalla on vielä paljon asioita joista en tiedä, mutta janoan saada  tietää mitä mantereiden ovien takana on ja onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella.

Olen sukuni mielestä siinä iässä, että minun kuuluisi toteuttaa Suomalaisen yhteiskunnan toivetta ja oletuksena on farkkuvolvo ja omakotitalo kaunissa maalaisympäristössä, jossa keväisin ajetaan nurmea ja talvella luodaan lunta samoilla käsillä kun pyyhitään räkää pienokaisten nenästä ja autetaan heitä kotitehtävissä. Tämän tyylinen elämäntapa mäyräkoirineen tuntuu täysin kaukaa haetulta ja jopa mahdottomalta nyt kun olen antanut itselleni mahdollisuuden elää juuri sellaista elämää, joka tuntuu itsestä hyvältä. Jokainen kuitenkin ottaa omat eri muotoiset askeleensa itse, mutta päivääkään se ei ole ollut helppoa ja perustelut siitä, miksi hanki päivätyötä, avioliittoa, perhettä ja asetu aloitteleni hämmentävät ihmisiä yhtä paljon, kuin heidän perustelunsa minulle miksi minun pitäisi.

http://queenchaossusse.blogspot.fi/2014/08/mikas-lapsivihaaja-sa-olet.html

Neiti otsikon alla... Niin, ymmärrän täysin mitä hän tarkoittaa tosin hiukan erilailla ilmaistuna. Itsekkään en osaa, enkä halua olla pienten lasten ympäröimänä kovinkaan kauan vaikka osaankin, jonka ymmärsin Puolassa kun vaihtoehtoja ei ollut ja osasin myös nauttia siitä, muutaman tunnin päivässä. Äitipuoli elämä lapsettomana naisena on ehdoton ei ja valitettavasti otan askeleen taaksepäin, jos vastakkaisen sukupuolen edustaja on perheessä kiinni, on enemmän ja vähemmän tarkoituksellista etten ole äiti.  Ihmiset kyllä pilaavat tätä maailmaa, mutta maailma tarvitsee uusien askelten ottajia, kaikkien ei tarvitse niitä tänne saattaa ja henkilöhtainen mielipiteeni on, että maailmaan lasten saattaminen on aivan liian "helppoa", mutta ihmiset lisääntyy ja sitä ei voi estää. Mutta "syöpäklöntti" ajatustyylisi kertoo, että sinulla on vielä monta askelta otettavana ja opeteltava arvostamaan myös muiden näkökulmaa asioista, maailma tarvitsee perhe ihmisiä, sekä lasten auttajia ympäri maailmaa.

Lapsettomat arvostakoon lapsellisia ihmisiä, jokainen on omalla tavallaan tärkeä tälle yhteiskunnalle. Me emme ole myöskään kiinnostuneita valituksistanne kun, ette nuku tai syö, teillä ei ole aikaa tms, jokainen tekee omat päätösensä! - ja kyllä, lapsettomilla on toisinaan myös vaikeaa olla ystävä äidin kanssa, sillä maailmat eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Meidän ei tarvitse ymmärtää toisiamme, mutta äidit ja isät, ystävät ja kaikki; lopettakaa kyseleminen perheestä, sen takana voi olla monta tarinaa miksi ei, eikä se oli kaikille valinta ja saatatte osua todella arkaan paikkaan. Ei kenelläkään tällä maalla ole hätää, toiset vain joutuvat tai haluavat ottaa erilaiset askeleet ja arvet ja jokainen kantakoon ne ylpeydellä, se kuoleeko yksin on vain itsestä kiinni.

Allekirjoitan jokaisen alla olevan kuvan ja mielelläni kuuntelen mielipiteitänne, sillä en ole vieläkään löytänyt muuta vastausta kuin "en halua vanheta yksin" vanhemmuuteen.