Lähes toista viikkoa sitten, suomalaisystäväni toteutti unelmani ja lähetti aamusta kysymysmerkillä olevan facebook viestin Sloveniaan lähdöstä ja maanantaina istuin kolmen Puolalaisen kanssa fordissa kohti Ljubljanaa. Kymmenen tuntia ja viisitoista euroa myöhemmin olin perillä jälleen uudessa maassa, josta en taaskaan tiennyt mitään. Bussiasemalla vastassa oli kuitenkin hymyileva facebook viestin lähettäjä ja matka oli virallisesti alkanut.

Kuoropoikia, tikan heittoa, peppi pitkätossun laulantaa, slovenialaisia, mansikoita ja paikallista ruokaa pääsi mukaan kolmen päivän Ljubljana kokemukseen, jota jakoi hostellissa meidän kanssa SUOMALAISET ja tietenkin britit, joita oli varmasti enemmän kuin paikallisuuksia.

Bussia, pyörää, venettä, aurinkoa, koskenlaskua, ihastelua, viiniä järvessä eli juhannusta turistien unelma kohteessa Bledissä, joka olisi täydellinen lomakohde, kun matkan varrelta poistettaisiin 80% brittiaksenttia käyttävistä ihmisistä.

Ennen 24h matkaani takaisin puolan maalle, kuitenkin vietimme vielä yhden päivän slovenialaisissa häissä, jonne tie, sekä ihmiset olivat tuntemattomia, hauskaa oli silti!

Jäin junasta kohti viennaa, joten jäin vielä lepäämään ljubljanaan yöksi. Yhdeksältä aloitin 24h tuntia kestävän matkani itävallan ja tsekkien kautta. Istumatluut kiljui ja matka tuntui tunti tunnilta yhtä järkyttävältä ja kaiken tämän päälle pääteasemalla sai tsekkiläisnainen syntymättömyyspäivälahjaksi iphoneni (Y) Tähän on vain käytettävä kaverin lausahdusta kertomaan miltä tuntui; "yhtä hupaisaa ku pussillinen apinoita"

Kotiin viimein aamusta ja jatkamaan jo yli 26h aamua. Esitelmää suomesta ja tanssia sydänkohtauksen uhalla, mutta selvisin. Enään ei tarvinnut odottaa kuin kaksi yötä ja äiti saapuisi.

 

Äiti, tuo maailman ihanin ihminen saapui Krakovaan kihlattunsa kanssa ja moottorit turvissa oli käynnissä. Kilpajuoksu sanoilla oli alkanut. Jokaisen äidin kuuluisi saada äiti pokaali ja siksi kolme vuotta sitten otin tatuioinnin sydämen puoleiselle harteelle muistuttamaan, että äiti on aina se, joka on sydäntä lähellä ja olkapää kun sitä tarvitsee.

 

Lupasin itselleni, että kävelen tähän kauheaan paikkaan kun saavun Puolan maalle ja niin tein. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, eikä tälle paikalle olla keksitty edes sellaisia sanoja, jotka kuvaisi sitä tunnetta minkä täällä saa. Kuvotus. - Vastakohtana kuitenkin Krakova on kuvan kaunis paikka ja palaan varmasti takaisin kun aika on sopiva.

 

IMG_1711-normal.jpgIMG_1717-normal.jpgIMG_1722-normal.jpgIMG_1724-normal.jpgIMG_1729-normal.jpgIMG_1736-normal.jpgIMG_1756-normal.jpgIMG_1764-normal.jpgIMG_1762-normal.jpg